LEPÄÄ RAUHASSA RAKAS LUCKY ! Muistelua

 💔 Lucky 7.3.2010 - 26.5.2023 💔

Koko kevään 2023 mietittiin ja mietittiin, että koska se päivä on kun päästetään Lucky ikuisille metsästysmaille. Muistan kuinka ystävämme Johanna kerran minulle sanoi, että " Kyllä sinä tunnet sen kun se viimeinen matka on päätettävä". Ja niin se tuli. Selvä tunne siitä, että nyt on aika tehdä Parhaalle Ystävälle se Paras teko. Päästää pois. Niinhän olin kuiskannu pentu Luckyn korvaan jo Tanskassa ajaessamme vuokra-autolla kohti Kastrupin kenttää Tanskassa. "Lupaan päästää sinut pois kun sen päivä on tullut" samalla itkien ja jo tiedostaen, että se päivä tulee vielä joskus. 

Lucky oli voimakas koira, niin fyysisesti kuin psyykkisesti. ISO koira egoltaan. Myönsin moneen kertaan, että Lucky oli liian haastava koira minulle. Lucky olis tarvinnu paljon jämäkämmän ohjaajan, ja jo paljon kokeneemman. Mutta siitä huolimatta, minua ei ole yksikään meidän aiemmista koirista opettanut niin paljon kuin Lucky. Oli todenteolla paneuduttava ihan kaikkeen. Lucky kasvatti minusta (tai yritti, sanotaan nyt näin) ihan erilaisen koiran, siis metsästyskoiran, ohjaajaksi kuin mitä olin aiemmin ollut. Jos vähänkin herpaannuin, niin jo vain se otti minusta heti vallan. Niin se vaan oli. Olen siitä ikuisesti Luckylle kiitollinen💚 

Projekti kasvattajan kanssa ja nimi Luckylle

Olimme olleet 2 vuotta ilman koiraa, kun Rakkaasta kiharkarvaisesta noutajasta Cirosta piti luopua. Ajattelimme ettei ikinä enään voida koiraa hankkia, sillä surin Ciroa niin kovaa! Kunnes aloin aamusta klo 4 googletella tyttäreni metsästylinjaisen labrodorin noutajan koiran sukulinjoja. Etsin ja tutkiskelin hartaasti ihan kaiken tiedon mitä löysin siitä aamuin 4h ja illoin taas 4h. Ja tein sitä tutkiskelua 4kk joka ikinen arkipäivä. Ruotsin jalostustietokannasta katselin koko sukulinjan ja niiden koirien terveydet ja vielä sivuillekkin päin. Ja kennelin josta oli lähtenyt. Ja yhtäkkiä törmäsin Searover Kits Duke koiraan. Katsoin ihan huvikseni tämän upeasti menestyneen koiran omistajan, Charlotte Rasmussen, ja sitten löysinkin hänen kennelinsä nettisivut. Luin, että hän oli aikeissa astuttaa Luckylabradors Piper Citruksen. Tässä vaiheessa kysyin mieheltäni, että miten olis otettaisko koira sittenkin uudestaan. Hän vastasi siihen, että "ilman muuta". Aloin kirjoitella Charlotelle tiedustellakseni Piperin taustan ja kaiken mikä oli tärkeätä tietää. Jouduin opettelemaan nettisanakirjan avulla tanskankieltä, sillä hän ei osannut ollenkaan ruotsia tai edes englantia. Varmasti se minun kirjoitteluni oli ihan tanskansiansaksaa, mutta saatiin keskusteltua 😅 Kesti monen monituista viikkoa, ennenkuin uskalsin kysyä häneltä, että saisinko ostaa häneltä pennun. Ja hänen vastauksensa kesti 2 viikkoa! Ennen sitä oli hän kysellyt meidän perheestä aivan kaiken. Ja kaikki mitä olin aiemmin tehnyt koirieni kanssa. Sain  sitten häneltä elämäni ensimmäisen sähköpostin uuteen kännykkääni, jos hän hyvin arvokkaasti ilmoitti, että olivat päättäneet myydä minulle pennun. Sen päivän muistan ikuisesti! Siitä alkoi sitten vuorokeskustelu, kun hän halusi tietää minun mielipiteeni mahdollisista uroksista. Eli me yhdessä suunnittelimme tulevaa pentuetta😊 Hän oli taitava uroksien etsinnässä. Jäimme innokkaina odottamaan tietoja. Siinä vaiheessa etsittiin Luckylle sopivaa autoa =) . Volvo XC70 sen piti olla, sillä siinä oli tavaratilan lattian koko suurin. Meni monta viikkoa, kunnes Charlotte ilmoitti törmänneensä Hillus Powelliin. Kertoi kuinka mahtava koira se oli ja tunsi hyvin koiran omistajat. Seuraavan kerran hän ilmoitti, että joudumme unohtamaan Hillus Powellin, sillä se koko kenneli oli lähdössä Skotlantiin metsästys matkalle. Meni taas muutama päivä kun hän kirjoitti, että tämän Hillus Powellin omistajat olikin peruuttaneet matkan ja Piper saatiin astutettua! Ja taas meni monta viikkoa...Sitten tuli maili, jossa Charlotte kertoi, että Piper oli jäänyt tyhjäksi! Voi mikä suru! Meni taas muutama viikko, niin hän kirjoitti, että kyllä se Piper nyt vaan olikin tiineenä 💗 Ja siitä muutama viikko, niin hän ilmoitti pentujen syntyneen joista oli kolme urosta, kaksi mustaa ja yksi keltainen. Hän vaati, että tulisimme sinne katsomaan pentuja niiden ollessa 6viikkoisia, ja niin me tilattiin lentoliput Tanskaan sekä siihen katsatukseen, että hakemiseen. Tanskasta sai pennun hakea vasta kun se oli päivälleen 8 viikkoa vanha. No kuinka ollakkaan, Islannin tulivuori purkautui meidän lentopäivänä! Siitä äkkiä ilmoitus Charlotelle. Eli emme päässet katsomaan pentuja! No hänhän hankki skype videokameran, ja näytti sitä kautta pentujen touhuja😃 Sen jälkeen hän teki pennuille joka päivä testejä. Mm ampumisia ja kirjoitti jokaisesta testistä kunkin pennun reagoinnin ja oli nimennyt ne A, B ja C pennuiksi. Hän ilmoitti, että kunkin testin jälkeen minun piti valita jokin noista, ja ilmoitti samanatein, että hänhän ei sitten pidä joka kerta samoja 'nimiä' pennuille, etten pystynyt aina valitsemaan esim A pentua 😂 Siinä sitten olikin minulla hommaa miettiä tosissani, että minkä pennun milloinkin valitsisin. Nokun oli aikaa mennyt monta päivää, niin hän lähetti minulle kuvasarjan mustasta pennusta, ja kirjoitti lopuksi että Tässä on nyt se valitsemasi pentu ja ettei itse olisi koskaan valinnut itselleen sitä pentua😅 Ja pyysin armoa, että enhän minä osaa valita, että valitse sinä se! Ei-i, kun olin valinnut sen pennun, niin se sitten piti olla. Menimme mieheni kanssa siitä sitten vaatekauppaan, ja kun mieheni sovitteli farkkuja, niin minä kassalla nostelin käteeni kulhossa olevia nimi-koruja. Ja yksi nimi tarttui käteeni, ja siinä se luki: LUCKY💚 Sillälailla Lucky sai nimensä. Ostin sen korun. Sitten alkoikin kova tutkiskeleminen, että miten koiranpentu sitten Suomeen tuodaan. Ja pentukantokassia etsin, ja löysin vain yhden ja jo ostinkin sen, kunnes ystäväni ilmoitti että saan lainata hänen kassiaan. Onneksi sain sitten sen ostamani palautettua kauppaan. Ja sitten odottamaan lähenevää Luckyn noutopäivää...

Luckyn hakureissu Tanskaan

En juurikaan muista mitään siitä matkasta Tanskaan. Kävimme  mutta sen muistan, että saimme asua ihanassa Bed and Breakfast talossa lähellä Kennel Piperfieldiä Praestö nimisessä kylässä. Ennen tuota olimme käyneet katsomassa tytärtämme ja hänen poikaystäväänsä Århusissa. Tyttäremme opiskeli sielä lääkäriksi. 

Ja kun päivä nousi jolloin saimme hakea Luckyn, niin oli kaunis aurinkoinen päivä. Menimme jännityksestä mutkalla Charloten (kennel Piperfield) luo ja koputin oveen. Ovi avautui ja Charlotte alkoi heti puhua tanskaa, josta emme ymmärtäneet sanaakaan! Nauroimme aivan kippurassa!

Lucky osoitti jo ihan pikkuisena pentuna olevansa vahva metsästyskoira. Nouti ensimmäisen linnun minulle jo 8viikkoisena itse. Oli löytänyt itse mökillä ikkunaan törmänneen pikkulinnun, ja toi sen suoraan minulle! Olin pakahtua onnesta💚 

Kasvattaja Charloten pentuajan ohjeet

Charlotte kasvattaja oli tehnyt Luckyn ja Luckyn sisarusten kanssa todella hyvää pohjatyötä, jota sitten jatkoimme. Niihin kuului mm. jo 6 viikkoisesta eteen ohjaaminen. Ja paikallistamisen vihellys. Ja nämä molemmat hyvin yksinkertaisella tavalla: ruoalla! Sanoisin, että nämä kaksi tärkeää jo pentuina tehtyinä olivat Luckyn vahvin juttu! Oli aika makeeta testata 8 viikkoisella Luckylla pienellä makkaran palalla nurmikolla lähettää se ETEEN ja viheltää paikallistamisvihellys😀Ja se TOIMI kuin junan vessa! Niin se pikkuinen juoksi viiva suorana käden osoittamaan suuntaan ja pieni nenu painui maahan kun vihelsin PIPPIU 💚Charlotte oli antanut ruokinta ohjeen Luckylle siten, että kuivina ripoteltiin pipanat milloin mihinkin heinään tai nurmikolle, noh minne nyt milloinkin missä oltiin. Ja samalla kun Lucky söi, niin vihellettiin PIPPIU pillillä. Lucky ei siten edes neljään ekaan vuoteen tiennyt mikä oli koiranruokakuppi! Lucky siis metsästi kaiken ruokansa maasta. Ja pipanoita siis levitettiin joskus hyvinkin laajalle alueelle. Ja siinähän se sai tehdä nenätyötä joka sopivasti väsytti ennen minun töihin menoa. Lucky ei tehnyt muistaakseni mitään tihutöitä sisällä. No yks pieni nurkka tuli esiin jossa muutama hampaan jälki. Lucky oli ihan pennusta asti voimakas luonteinen ja peloton. 

Joku saattaa näin jälkeenpäin sanoa, että oli epäsosiaalinen pentuna, ja niin olikin. Johtui pikemmiten minusta, sillä kun Lucky tuli meille keväällä ja kesällä ei sitten juurikaan paljoa ihmisiä tavattu, niin olihan se murinalla sit hoidettavana. Enkä todellakaan olisi edes halunnut Luckyn hyppivän muita vasten ja olevan muista kiinnostunut! Kasvattajahan oli jo kertonut, että hän kasvattaa yhden ihmisen työkoiria eikä mitään 'höpöttäjiä'. Noh, kyllä Lucky oli todella sosiaalinen sitten kun varttui. Ei ollut minkäänmoista ongelmaa muiden koirien, varsinkaan urosten kanssa. Ja meni niiden ihmisten luo itse jotka eivät tyrkyttäneet itseään sen luo, teki kaikkensa että se huomattais 😄 Tapasin siis sanoa vieraille, että antakaa sen olla, se tulee kyllä itse sitten kun haluaa. Ja niin se teki aina! Tähän nome harrastukseen tämmöinen käytös on todella hyvä juttu! Siinä kun koiran PITÄÄ keskittyä VAIN ohjaajaansa ja omaan tekemiseen, vaikka olisi muitakin noutajia vieressä. 

Luckyn jälkeläiset

Lucky oli alta vuoden kun sitä pyydettiin ensimmäistä kertaa jalostukseen. Silloin en vielä luvannut. Sen jälkeen kyselyjä tuli 10 ja jos olisin halunnut lyödä rahoiksi, niin rahaa olis tullut jos olisin antanut käyttää Luckya. Olin saanut hyvän neuvon Luckyn Kummitädiltä, että muista että aina syytetään urosta jos tulee joku ongelma pennuilla. Ja että katsoisin parin ensimmäisen pentueen jälkeen siihen asti, kunnes olisivat käyneet terveystarkastuksissa. Moni kasvattaja suuttuikin todella kovaa kun kieltäydyin jalostuspyynnöstä. No sitten tuli kysely Itä-suomesta. Nartun taustat olivat hyvät ja pidin kysyjästä. Se vain tuntui oikealta. Ja niin sitten Henni, suloinen musta labbis tyttö, tuli meille kylään ja siitä syntyi27.11.2012  6 suloista ja todella hyvää työkoiraa joista Ada ja Nelli pääsi jopa voittajaluokkaan asti💕Toinen pentue syntyi sitten 4.1.2013 Taran kanssa. Näistä  kolme pääsi voittajaluokaan, ja yhdestä Chilistä, tuli käyttövalio ja menestyi muutenkin huippu hienosti kansainvälisissä kokeissa ja niitti mainetta ympäri Eurooppaa noutaja piireissä 💖Kolmea vaille Luckyn  14:sta jälkeläisistä läpäisi taipparit, mutta nekin ovat mestästys käytössä . 

Silmäpeilaus katastrofi

Sitten tuli järkyttävä uutinen silmäpeilauksessa ! Luckylla todettiin Posterior polaarinen katarakta. Kaiken huipuksi sama eläinlääkäri oli todennut ensimmäisessä peilauksessa Luckyn silmät terveiksi! Päätettiin tutkituttaa silmät toisellakin lääkärillä, ja tämä sanoi heti että EHEIIII ei tämä ole kataraktaa! Kyseessä oli yhdessä silmässä löytynyt piste. Hän laittoi tietoihin että epäilyttävä. Hän pyysi meitä vielä kolamnnelle lääkärille ja mehän mentiin.  Ja tämä lääkäri sanoi, että ei todellakaan ole kataraktaa! Ja pyysi meitä osallistumaan Kennelliiton silmäpaneeliin Helsinkiin. Ja mehän mentiin. No sieltä tuli sitten vastaus, että kyllä se onkin kataraktaa. Noh, tuttu silmäpeilaaja sanoi, että jos niistä paneelissa olleissa viidessä lääkärissä yksikin sanoo että on, niin silloin tulee merkintä että se ON kataraktaa. Käytiin vielä kerran peilauttamassa (ihan vain omaksi tiedoksi ja vähän siksikin, että saatiin sillälailla tutkijoille lääkärin pyynnöstä tietoa, että miten sekavaa tämä silmäpeilaus on), ja siitä tuli merkintä, että ei ole! Eli kaikenkaikkiaan 6 kertaa peilautettiin silmät!Yhdellä jälkeläisellä todettiin katarakta. Kolmella muulla oli ihan eri juttuja silmissä. Kahdella oli ylimääräinen ripsi, ja yhdellä PHTVL/PHPV. Ja näihin tarvitaan aina molempien koirien taustat, näin sanoi eläinlääkäri minulle, ettei ole vain Luckysta johtuvaa. Se miksi alunperin piti uusinta peilata, oli siksi että haluttiin uusia yhdistelmä Taran siskon kanssa. Se ei sitten toteunut. Mutta jälkeläisiä Luckylla on tähän mennessä yli 100. Toivottavasti ovat terveitä ja hyviä työkoiria💚

Luckyn terveys

Lucky oli kaikenkaikkiaan todella terve koko elämänsä. Mitä nyt joskus kynsiä jouduttiin poistattaan lääkärillä. Vaikka olikin hurja koira, eikä pelännyt eikä välittänyt mistään ja vaan syöksyi joka paikkaan voimalla, kunhan vain sai noutaa! Joskus minun piti sulkea silmäni, kun niin näytti hurjalta touhulta. Joskus oli joku pikku tulehdus korvassa kun sai uidessaan korviin vettä. Ja kerran oli vesihäntä. Sen jälkeen olin todella tarkka peräpään kuivaamisen kanssa. Noh, paitsi kun se ihan ite kävi uimassa jopa jäiden läpi. Lucky rakasti uida! 

Koulutusreissut

Kävimme ahkerasti ympäri Suomea erilaisissa koulutuksissa Luckyn kans. Ostetiin sille jopa oma Muumivaunukin! Se on kyllä loistava 'tarvike' tässä harrastuksessa! Se on kuin liikkuva pikku koti koko meidän porukalle. Koin, että kun Luckya niin kehuttiin huipuksi aihioksi, että meidän oli pakko saada niin paljon apuja kuin mahdollista. Ja saatiinkin. Moni huippu kouluttaja jopa soitteli meille kotiin, ja yrittivät kaikin tavoin tukea meitä. Pari tuomaria jopa tarjoutui ottamaan Luckyn heille muutamaksi kuukaudeksi saadakseen sen valioksi. Mutta näin ei sitten käynyt. Mutta ilman Luckya en olisi päässyt näin monelle kouluttajalle! Valtava määrä kaikkea ja erilaisia näkemyksiä saatiin. Kun ei ole yhtä ja ainoaa tapaa. Kaikilta kouluttajilta sain jotain 'evääksi'.  Näistä on muodostunut minulle se miten toimia jos haluaa huippu hyvin toimivan noutajan kokeisiin ja metsästykseen. Laskin taannoin pitämälleni Nome toko kurssilaisille määrän joissa kävimme kouluttautumassa. 26 kouluttajan opeissa tuli oltua Luckyn kanssa😃Ja useimpien niistä vielä muutamaankin kertaan. Haluttiin satsata täysillä Luckyyn, sillä olin tehnyt niin kovan työn saadaksen edes ylipäätänsä OSTAA Lucky! Oli kunnia asia tehdä kaikkensa Luckyn menestymisen eteen. Näissä reissuissa saimme valtavasti uusia harrastaja kavereita👍

Nicklas, THE hero

Aloitimme käydä Luckyn kanssa meille esitetyn metsästäjäpojan sorsastus apuna kun Lucky oli parivuotias. Se RAKASTI Nicklasta YLI KAIKEN! Vielä viimeisellä hyvästelykerrallakin Lucky meinas hypätä portin yli kuullessaan Nicklaksen tulevan meille! Ja aina jos portti oli auki kun Nicklas tuli viime vuosina Luckya hakemaan ilman minua sorsastamaan, niin Luckya ei pidelly mikään vaan se syöksyi Nicklaksen auton takaluukkuun, eikä sitä sieltä saanu ulos! Lucky teki valtavan paljon noutoja Nicklakselle. Ne todella nautti yhteisistä reissuista! Lucky oli aina vapaana Nicklaksen kanssa ja ne toimi yhteistyössä, sellaisessa symbioosissa. Luckyn poismeno oli suuri suru Nicklakselle!Voi sitä viimeistä niiden tapaamista😓Lucky hyöri ja pyöri Nicklaksen ympärillä. Se ei edes huomannut meitä!

Lucky kotioloissa ja Man Cave

Lucky oli työkoira. Isolla tassulla TYÖkoira! Se ei ollut mikään helluteltava sessu, vaan se teki sen mikä siltä vaadittiin ja muuten oli aina omissa oloissa. Tuli kyllä syömään ja oli HETI valmis lähtemään ulos ja treenaamaan. Lucky ei erityisemmin tykännyt tai halunnut tulla halattavaksi, mutta kömpi aina jossain vaiheessa yötä viereeni nukkumaan. Oli siinä lämpöisen pehmoisesti selkä minua vasten, eikä liikkunut milliäkään. Aamuisin oli onnellinen kun huomasi heränneeni. Sillai maltillisesti onnellinen. Tosin meni ovista ulos pökkimällä ne vauhdilla auki! Lucky oli valinnut omaksi paikakseen kellarissa olevan huoneen, jossa sillä oli sohva ja kaksi petiä ja tietysti vesikuppi. Se oli sen MAN CAVE. Ei tullut kuuloonkaan, että olisimme saaneet mitenkään sen pää käännettyä jos se halusi omaan rauhaan Man Caveensa! Ja vanhemmiten se halusi olla sielä yhä enemmän. Ostimme sinne sille erilaisia 'tempur' patjoja, että sillä olisi mahdollisimman hyvä olla.  Samaten jos oltiin autolla jossain matkalla, niin se halusi mennä takaluukkuun omaan rauhaan. Mökillä se oli suurimman osan päivästä veneen kajuutassa. Yöksi pakotimme sen saunakamariin, sillä meidän mökkiin sisälle se EI halunnut jäädä, kunhan käväisi hakemas keksin tai jotain. Eli vene oli sille myös se Man Cave. Yritimme toki! Mutta se oli ihan hirveen paniikissa ja läähätti kovaa, että ei mekään siinä pystytty olemaan rauhassa. Samaten kun sen Rakas SUURI hero Nicklas metsästäjä haki sen illalla valmiiksi aamulennolle, niin ei se rauhoittunu heillä kotona millään. Silloin N soitti ja kysyi, että mitä tehdään. Sanoin, että vie se autoon ja vettä mukaan. Niin teki ja aamulla Lucky nukkui autossa tyytyväisenä ja heräs vasta kun olivat lähdössä. Semmonen se Lucky oli! Tietyllä tapaa erakko. 

Yali tuli taloon

Kun saatiin Yali, niin Lucky linnottautui entistä tiiviimmin Man Caveensa. Tuli sitten eräänä aamupäivänä ulos sieltä itse, oltuaan 3 viikkoa piilossa. Ja aivan sillai, että täältä tullaan leikkimään Yalin kanssa ja alkoi heti nätisti leikkiä. Selkeesti Lucky nautti Yalin seurasta ja Yali Luckyn seurasta💚Yalille Lucky oli HERO! Se juoksi joka ikinen hetki Luckyn perässä! Lucky oli aivan ihana opettamaan Yalille kaikkea. Mm. sen että kun saivat ruokakuppinsa ulos (joo 4 vuotiaasta asti Lucky söi kupista), niin Lucky nappas aina kupin ja lähti tuomaan sitä sisälle. Niin niinhän teki Yalikin perässä 😃Niin ne molemmat joka ikisen ruokailun päälle nappasivat ruokakupin suuhunsa ja kantoivat ne sisälle saaden vaihtokaupoikseen puruluut. Ja tämä siis oli Luckyn opettama juttu! 

Luckyn poislähtö ja Yali

Yalille Luckyn poislähtö oli vaikeaa. Vaikka otimme Yalin mukaan lääkärille, että saisi itse todeta Luckyn kuolleen. Tämän oli sanonut eläinlääkäri jolla kävimme, että niin moni teki. Mutta ei se Yali sitä sittenkään käsittänyt. Suri aika pitkään. Ei osannut edes pihalle mennä pissille, sillä se oli aina mennyt Luckyn perässä. Yali aikuistui silmissä Luckyn poislähdön jälkeen. 

Luckyn saappaita on kenenkään koiran mahdoton täyttää. Ei semmosta koiraa enään ainakaan meille tule. Lucky jätti ison tyhjän aukon...

    

Katarakta kumottiin jälleen 2018!

Sillälailla! 

Kävimme Luckyn silmät peilauttamassa tänään UUUUUDESTAAAAN!  

Nyt on aivan pakko tämä tänne kirjoittaa. 

 Lucky tässä oranssin hihnan kans.

Edessä Luckyn Kummitädin Viski .

Vaikka Kennelliiton paneelissa 14.11.2015 Luckylle 'lopullinen tuomio' annettiin ja todettiin sillä olevan Kortikaalinen katarakta ja Posterior polaarinen katarakta (eli poistetaan jalostus käytöstä), niin silti olin luvannut parille silmäpeilauslääkärille peilautella Luckyn silmiä vuosien varrella uudestaan. Ihan vain, että saatais tietoa siitä, että oliko tuo 'tuomio' sittenkään oikea. Ja siksi, että saisin nähdä sokeutuuko Lucky, mitä eräs lääkäri jo oli sanonut ettei pilkku siitä miksikään kasva (jos olisi katarakta niin sokeutuisi). JA SIKSI, että Luckyn jälkeläiset saisivat jälkeenpäin tietoa jalostustietojärjestelmästä todellisuuden noista jatkuvista erilaisista peilaus tuloksista.

Kummitäti koirien kans.

Tänään sitten lähdettiin Seinäjoelle yhdessä Luckyn Kummitädin ja hänen silmäpeilattavan Viskin kanssa yhdessä klinikalle. Kerroin eläinlääkärille, että miksi tultiin. Hän kysyi, että haluanko vastauksen vain itselleni, vai lähetetäänkö Kennelliittoon. Sanoin, että mikäli silmästä EI löydy noita 'tuomioita', niin silloin lähetetään, ettei minun tarvitse kertoilla, vaan ovat kaikille nähtävissä.
Hän oli heti samaa mieltä.

Ensin peilattiin Viskin silmät...olivat siistit ja terveet. Sitten tuli Luckyn vuoro. Sitä alkoi jänskättää pöydälle nousu ja nostettiin se lopulta avustajan kans. Tilannehan on aina hiukan jännittävä, sillä huone pistetään pilkkopimeäksi ja vain pieni valo osuu koiran silmään. Tällä kertaa minua ei se niin kovaa jännittäny, sillä olihan odotettavissa vain joko tilan huononeminen tai sitten kuten aikemmat silmäpeilauslääkärit olivat sanoneet, ettei se ole kataraktaa ja ettei se tule muuttumaan.
Lääkäri alkoi peilata ensin suoralla valolla. Ja EI NÄKYNYT MITÄÄN!
Seuraavaksi mikrosskoopilla. Ja sitten se löytyi, se viheliäinen pikku sumentuma (joka on aiheuttanut niin paljon mielipahaa) , joka ei ole tyypillinen mitenkään kataraktalle. Eli pienen pieni rengas jonka keskusta on kirkas. Ja lääkäri sanoi: tämä ei ole kataraktaa millään tahdolla. Ei vaikka kuinka yrittäis, niin tämä ei ole ja että hän vie tämän tiedon eteenpäin Kennelliiton paneelin silmäpeilaajille omasta tahdostaan...

EI OLE!!!! EI OLE! Ihan uskomaton fiilis! Tämä lääkärihän peilas Luckyn silloin kun hän pyysi meitä lähtemään Kennelliiton paneeliin, niin hän lähti etsimään edellistä kuvaustaan ja vertaili sitä ja sanoi: "Tämä on pysynyt tarkalleen samanlaisena kuin 3 vuotta sitten!" Eli ei ole levinnyt, eikä ole muuttunut. Ihanaa...Lucky ei sokeudu ainakaan tuosta.

 Ensin tuli valtava helpotus ja ilo, sen jälkeen sekava olo, sen jälkeen suuri vihaisuus ja ilo vuorotellen !!! Että nämä kaikki mielipahat, suurine rahanmenoineen (kaikki alkoi 2013) onkin ollut aivan TURHAAAA!!! No nythän sillä ei ole mitään merkitystä Luckyn jalostus käytölle, sillä minähän kastroitutin Luckyn vuosi sitten. Mutta toivoisin tällä olevan suurempi merkitys jälkeläisille, ja ehkä myös näille peilaaville lääkäreille, sillä tämä tänään peilannut lääkäri sanoi, että meillä olisi nyt mahdollisuus mennä Kennelliiton silmäpaneeliin ILMAISEKSI, kun oli taas todettu terveeksi. Mutta sanoin, että ehkä tämä nyt on tässä. Jalostustietojärjestelmään haluan sen kuitenkin julkiseksi.

 Olen omasta mielestäni tehnyt nyt kaiken Luckyn jälkeläisille, että saisivat oikeata tietoa. Olenhan itsekin ottamassa Luckyn jälkeläisen 😃 Toivottavasti nyt tärppää! Olenhan odottanut nyt 2,5 vuotta. Luckylla on täälä yllättävän periksiantamaton emäntä 😆😈

Tervesilmäisiä poikia <3 

Pikkusen herkkuja pitää reissulla saada =)

Lucky on vasemmalla ja Viski oikealla =)

Terveisin: Kaikesta huolimatta meillä on tosi kivaa 💖

Avo YKKÖNEN ja KAKKONEN! Ja metsästystarina lopussa..

Olin jo varma, ettei päästä enään starttaamaan tänä vuonna...

Olin kaikesta huolimatta treenannut Luckya vesilinjoihin paljon yksin. Nekun on tökkiny (haluaa palauttaa rantoja pitkin ja pudottaa, ravistaa jne) . Erään kerran kun saatiin kaveri mukaan oman labukkansa kanssa, sain Luckyn yliuitettua nätisti ja vielä vastarannalta kiellettyä palauttaa maita pitkin!!! Se vasta oli voitto se! Lucky oli jo ottanut muutaman askeleen dami suussa maita pitkin kun karjahdin heti niin kunnolla, ettei se uskaltanut jatkaa =D JA pysähtyi ja otti kontaktin ja tuli kutsusta VETTÄ pitkin takaisin, Lucky <3 Kehuin maasta taivaaseen! Siis jo siellä kun aloitti tulla vettä pitkin...

Yhdistyksen nome treeneis käytiin yhtä lukuunottamatta kaikissa. Vain siksi, että saatais tuo  ns. 'kisatunnelma'. Ei niissä niin kauheesti ehditä yksilötreenata, eli niiden varaan ei voi jättää.
Treenattu ollaan myös koko kesä eri paikoissa (Juhannuksena keskisuomessa huippu kouluttajien kanssa kuten Heli Siitarin Tuoija Hukkasen) , vaikken ole tänne päiväkirjaan kirjoitellu. Markkeerauksia vain pallonheittimellä. Niitä tarttis treenata enemmän, mutta tarvitaan avustaja.

Saatiin ilmoittautua Merenkurkun Noutajien kokeisiin ilmoitusajan ulkopuolella, huippua! Kokeissa oli vajetta osallistujista, joten siksi.
Avo luokka oli kaksipäiväinen, ja ilmoitin sitten molempiin =)

Ilmoittautumisen jälkeen tein suunnitelman pähkäiltyäni mikä on ollut Luckyn heikkous kokeissa.
Totesin sen kiihtyvän aina riistoista. Ja laukauksista. Ja koetilanteesta. Ja lähdöstä kokeisiin kotona.
Päätin tehdä kaiken aivan toisin kuin aikaisemmin. 

Eli: päätin treenata joka päivä viikko ennen koetta.
Eli aina ennen on ollut tapana lopettaa treenaaminen viikkoa ennen koetta...

-Linjoja, pysäytyksiä ja niistä backia, enimmäkseen linjoja ilman pysäytyksiä .
Ensin dameilla, ja ihan viimeisenä päivänä ennen koetta, riistoilla. Sulatin kanin, 2 varista, 2 lokkia ja yhden tukkatöyssyn (Kepon lintukirjassa =D, tietänette mikä lintu on kyseessä? ;) ).  Tein excakt saman treenin riistoilla kuin dameilla perjantaina ennen lauantain koetta. Lisäsin vielä haun kaikilla riistoilla, niin että  lähetys oli avopellolta pikku metsäsaarekkeeseen (halk  max noin 30m). Niin, haluatteko tietää minkämoiset treenit tein? Selostan jos joku haluaa YV:nä, nyt en jaksa =D

-Ai niin, seuraamista tietenkin treenattiin jokaikinen päivä. Eli vapaata juoksua joka päivä mettäs tai pelloilla ja aina lopuksi tiukkaa seuraamista vapaana. (treenit oli todella tiiviitä, mutta lyhkäsiä)

-Haulikkolaukauksia saatiin treenata metsästyspäivinä (linnuttoman metsästyspäivän päätteeksi).
-Passitreenejä kokonaisia päiviä (kun ei ollut lintuja mailla halmein) metsästyksissä, tiukasti kieltoja jos päästi ääntä (aivan parasta).
-Koetilanteita (hmmm) yhdistyksen treeneissä. Okei, viime vuonna ajettiin kokeisiin mukaan vaikkei startattu. Tehtiin samoja juttuja ku muutenkin ennen starttia, oltiin jopa 'ODOTA TÄSSÄ'-kyltin vieressä seisoskelemassa ja tärisemässä (Lucky tärisi ;) ).

 JA VAIN ONNISTUNEITA TREENEJÄ= HELPPOJA LUCKYN SUHTEEN, ei mitään vääntöjä tai kovia haasteita. Sillä koirahan pitää saada tuntea ennen koetta, että on hyvä.
Mutta ehdottoman tiukkoja tottelevaisuuksia!


Muuten pidettiin kotona hauskaa ja ihan oikeesti vähän (ai vähän =D....Lucky <3 ) lällyteltiinkin <3 ..mun ehdoilla <3 Suurimmaks osaks Lucky ei saanu mitään erityistä huomiota, sillä meillä oli hoidossa jokatoinen päivä 2viikon ajan meidän pikku lapsenlapsi ja heidän Ilo-kultsu 9v. ja nämä kaikki vei mun huomion sopivasti ;) Ainiin: JA KEPO EI OLE OLLUT KOTONA VIEMÄS LUCKYN HUOMIOTA =D =D =D Vaan VAIN MINÄ! Kepo kun saa koiran kun koiran ihantumaan häneen... <3

Ja vielä: viikko ennen koetta ajettiin Lucky kyytissä samaan paikkakuntaan (etsittiin meille majoitus paikkaa tuleviin metsästysreissuihin)  n. 100km. Eli automatkakin tehtiin. Ja perillä pelkkä tylsä hihnalenkki =D Peruslenkkejä ei koskaan tehty kotimaisemissa, vaan ajettiin jokaikinen päivä aina jonnekkin muualle jokaikinen päivä, tarkoitan peltoja, metsiä ja rantoja. Ja aina vapaata juoksua ja seuraamista.

Meinas mennä koko homma pieleen, kun treenattiin kerran viikko ennen koetta 'vanhan' kultsukaverin kans, kun huomattiin, että Luckya vaivas korva. Joka kerta kun palautti, niin pudotti maihin ja ravisteli. Ensin luulin sen olevan vaan sen ärsyttävä tapa, kunnes lähettäessä huomasin sen pitävän päätä kenossa ja läpsyttelevän korviaan jo mennessä noutamaan..Soitin sitten heti seuraavana päivänä (viikko ennen koetta) eläinklinikalle, ja sieltä sanottiin et kaikki korvalääkkeet on dopingia. Että tänään vielä saat antaa Luckylle kipulääkkeet ja korvalääkkeet, mutta et enään tämän jälkeen. Ja JOS korvat ei parane, niin joudut perumaan kokeen ja hoitamaan Luckyn korvat kuntoon. Jooh, tein näin. Ja panin kaikki ristiin mitä oli mahdollista...Voi että...aina näitä, jos ei kynnet halkee niin anturat halkee tai korvat jne. Niin monet kokeet oon joutunu peruuttaan kaikkien näiden takia.

Tällä kertaa ajoin kokeisiin yksin (tai noh ekana päivänä oli yks koiraton tuttu joka istui kyydissä ja höpötteli koko matkan kaikkea muutakuin minun harrastuksestani =D ), siis ilman Lucky Teamia (The Kummitätiä, ja Kepoa) kokeisiin. Luckysta huomasin, että se oli aivan rauhallinen. En kertonut tälle koirattomalle kaverilleni, että minun penkkini takana oli riistapussi mukana (edellä mainitut riistat ), vain siksi että Luckyn nenässä olisi ne riistat koko ajan, eikä sitten kiihtyisi niistä kokeen aikana.

Koepaikalla vastaan tuli tuttu vanha harrastaja, ja sanoi: 'Tämä on nyt teidän koe! Lucky suorittaa sen satavarmasti hyvin!' Oiiiiii...mutta pakotin olemaan itseni aivan rauhassa.  Tuomarina oli  Antti Nurmi.
Kävin katsomassa pari suoritusta. Joo, ei paha ei. Markkeeraukset ennen ohjausta pienen uoman molemmin puolin. Ohjaus siitä oikealle saarekkeen päähän. Olihan siinä nyt sitten taas se riski, että Lucky nousee vasemmalle rantaan jossa ne markit oli ollu....Tein suunnitelman valmiiksi ohjaukseen mielessäni: ohjaan Luckyn edessä olevalle pienelle saarekkeelle, pysäytys pillillä, ja siitä sinne rantaan jossa se toinen markki oli. Pysäytys ja siitä ohjaus oikealle...
Lähdin  sitten autolle ja otin Luckyn ulos, käytiin pikku lenkillä ja vaadin loppumatkan vain seuraamista. Ei heittoja ei mitään muuta. Lucky takas autoon. Fiilis oli oikein hyvä, sekä mulla että Luckylla.

Kun vuorossa oli edeltävä koirakko, otin Luckyn autosta. Ihan ekaa kertaa kokeissa se ei riuhtonu vauhkosti!!! Fiilis vain parani <3  Mun ei tarvinnu suuttua Luckylle, ja se on parasta!

Sitten huudettiin SEURAAVA! Ja yleensä siinä vaiheessa Lucky on jo ihan atomeina ja vauhkona, mutta nyt vain vähän kiihtyi. JES!

Koe alkoi meidän osalta passi työskentelynä siten, että edellinen koira suoritti kaksoismarkkeerauksen laukauksineen. Tuomari oli ennen sitä pyytänyt hihnan pois Luckylta ja meidän piti istua katsomassa ed koiran koko suoritus rauhassa. Kyyyyllä se aika hyvin meni, välillä Luckyn teki mieli ruveta haistelemaan maata josssa niin moni narttu oli jo istunut =/ huuuuuuuh, mienasin hermostua. Mutta onneks nosti sitten aina pään kun tapahtui jotain! Tuomari tarkkaili sekä meitä, että sitä toista koirakkoa. Kun edellisellä oli tehtävä valmis, pyydettiin meidät. Ohjaus oli noin 35m päässä. Ja tein juuri kuten olin suunnitellu. Lucky pysähtyikin hienosti =) ja otti ohjausta.
Pysähtyi jopa sinne markki hajuiseen rantaan ja otti ohjausta oikealle =) Sen jälkeen sanoin vain kerran "Eteen". Ja sinne meni =) Yritti palauttaa maita pitkin, vaikka pillitin heti =/ Lähti etsimään reittiä, mutta kuinka ollakkaan: sieltä ei ollut reittiä maita pitkin =D JOUTUI palauttamaan vettä pitkin!! Ihanaa, kehuin kovaa!! Sitten siirryttiin hakuun. Lucky toi kaikki 5 riistaa, ja kaikki suoraan käteen.  Sitten oli se kakkosmarkkeeraus. Tosi hienosti suoritti, tosin  Lucky olis halunnu seurata pyssymiestä sinne lähetyspaikalle =D Siinä oli pikkasen jännitystä!

Kuvassa ohjaus.

 Vasemmassa reunassa näkyy ohjaaja tummana hahmona, 

ja koirasta lähtee veteen pienet aallot..Ohjausriista on

oikeassa reunassa saaren kärjessä.

Tuli tuomarin kritiikin aika, silloin alkoi sydän sykyttää...Jotenkin siihen asti en ollut edes huomannut yleisöä tai tuomaria! Mä/me oltiin jonkinmoisessa 'kuplassa' Luckyn kans ja nautin siitä tunteesta täysin = Minä <3 Lucky! Ja sainkin sitten kuulla kuinka minä olin pitänyt liikaa iloista kiittelyä ja käsien taputtelua palautuksissa =D =D =D Tuomari moitti sitä, ja sanoi, et muuten hyvä suoritus, ja näki ettei tuolla mun taputtelulla ollu minkäänmoista vaikutusta Luckyn suoritukseen =D No NIIMPÄ! Ei todellakaan =D Minä vaan olin niin innoissani! Ja sitten kritisoi tuota Luckyn ohjauksessa tapahtunutta liiallista itsenäisyyttä loppuvaiheessa...hmmm...ajattelin...sillä en yleensä uudestaan huuda ETEEN, jos koira jo menee eteen yhden käskyn jälkeen, ja näinhän Lucky teki. No, ei se mitään =)

Sitten tuli palkintojen jako hetki.
(Minä olin ennen sitä maannut sohvalla keskuspaikalla tämä kasvain painaa sen verran, etten pysty kuin sen 4h olemaan ylhäällä ilman jo kovaa painetta ja kipua).
Kun papereita alkoi olla vähemmän ja vähemmän, niin pala nousi kurkkuun ja aloin nieleskellä...lopuksi niitä olikin enään kolme, eikä vieläkään Luckya oltu mainittu.
Kuulin kuinka noutajakaverimme iloisesti höpisivät jotain meistä =)
Ja sitten toiseksi viimeinen paperi tuli : ' Koira numero 8 Vasegaard Thunderbird Lucky, erittäin vauhdikas ja kestävä koira joka noutaa kokeen kaikkiriistat. Ohjauksen loppuvaiheen omatoiminen suoritus ei vaikuta tänään palkintosijaan ja saa YKKÖSEN! Ja älä nyt enään taputtele niitä käsiä =D' ITKU PÄÄSI!!!! Voi sitä halaajien määrää!!! Varmasti monen mielessä kävi, että VIHDOINKIN =D

Lucky and Me <3

Otettiin siinä sitten kuvia ja lähdettiin Luckyn kans ajelemaan kotiin, haettiin matkalla sama aamuinen kaveri Närpiön keskustasta, ja taas sain jalat maahan, sillä kotimatkalla ei sitten puhuttukaan enään koepäivästä =D

Seuraavana aamuna sitten ajeltiin kaksistaan Luckyn kans samaan koepaikkaan.
Tuomarina oli Jyry Tuominen. Koe vaikutti helpohkolta.

Tosin ohjaus kakkosmarkkeerauksien jälkeen niiden keskeltä vastarannalle oli haastava, halus mennä niille saarekkeille jotka jo oli noudettu. Joooooo, ja Lucky meinas karata sinne hakuriista-alueelle, kunnes ihan VIIME tipassa sain sen pysähtymään pillillä ja käännettyä ohjausriistalle!!! Oli niinku  NIIIIIIN hilkulla, ettei lähtenyt hakualueelle noutamaan, sehän olis katkaissu koko kokeen.
Kokeessa ei ollut passiosuutta ollenkaan, ja aika pieni siirtymä oli hakualueen jaon vuoksi, eli 3 riistaa toiselta puolelta, ja 2 riistaa sitten jatkona siirtymisen jälkeen toiselta puolelta.  Ai niin...siinä markkeerauksessa tapahtui semmonen mäntti juttu: Lucky ei palauttanut toista riistaa suoraviivaisesti, ja nousi rantaan n. 4m minusta ja PUDOTTI linnun ravistaakseen!!! Hitto kun säikähdin!
Tiesin, ettei ykkönen ollut nyt tulossa, sen verran raskas se ohjaus oli lisäksi tuo pudonnut markkilintu... Mutta saatiin OIKEIN HYVÄ KAKKONEN, sillä kokeessa ei tullut yhtään ykköstä  ja vain 2 kpl kakkosia tuli ja nekin Luckyn tyttärelle Adalle (jihuu, Ada sai myös ed päivänä kakkosen!!! Hyvä Ada ja Sveni!)  ja Luckylle <3

Mikä viikonloppu!!! Kun vien suorituksen jälkeen Luckyn autoon, ja lähdin katsomaan VOI luokkaa, niin sielä porukat innosti mut (ja The Kummitäti sielä oli töissä saarella, ja laittoi mulle viestin, että heti HETI nyt ilmotat) ilmoittautumaan Pomarkun kokeeseen ens viikon lauantaihin. Soitin heti koesihteerille, ja saatiin ku saatiinkin starttipaikka!!! Voi että tätä elämän jännittävyyttä =D

Kotiin tullessa sain kuulla, että Luckyn tytär Nelli oli saanut pohjoisessa AVO 1 !!! Juhuu!!! Eli vitsit mikä viikonloppu Luckyn ympärillä <3 Nelli siirtyy nyt sitten VOI luokkaan kun sillä on jo kaksi AVO ykkös tulosta!!! Meillä on nyt se  toinen vielä saatava....hrrrrr...on tää jänskää!
Ilmoitin myös Tanskan kasvattajellemme Luckyn tuloksista ja sieltä tuli heti oikein mahtavat 'hyllaamiset' =D Kehui meitä sitkeiksi ;) No, niin kait voi sanoa, sillä on tässä ollu sitä sun tätä matkan varrella, mutta periksi ei anneta!

Tulipa pitkästi!!! Olis niin paljon kerrottavaa tänne, mutta kaikki muu elämä on vienyt nyt tän kirjoittamisen, ettei ole pystynyt...
Huomenna sitten startataan Pomarkussa, ajan sinnekkin yksin Luckyn kanssa <3 Pitäkäähän peukkuja!!!!


Selostusta tuohon ihan ensimmäiseen lauseeseen viitaten:
Tuli leikkauskutsu itselle täysin yllättäen. Olin jo sairaalassa 6.9, sovittuna leikkauspäivänä, rauhoitettuna ja leikkausvaatteissa ja takissa johon puhallettiin lämmintä ilmaa. Sillä kellonlyömällä jolloin leikkaus oli tarkoitus aloittaa tultiin se peruuttamaan (oli ollut vaikeita leikkauksia ennen minua). Olin oikeesti tooooosi helpottunu =) Sairaanhoitajia ihmetytti mun helpotus =)

Samantein järjesti meidän metsästäjä kaveri minulle kausikortin vesilintuihin kun kuuli, että leikkaus siirtyi!!! Uskomatonta!!! Siis MINULLA ON ELÄMÄNI ENSIMMÄINEN METSÄSTYS KAUSIKORTTI!!!
Käytiin sitten yhtenä päivänä aamulennolla ja kiertelemäs pellon syvällä ojalla. Aamulennolla ei nähty linnun lintua ja tehtiin Luckylle sit treenit ampumisineen ja kuvineen.

 Oli oikeesti hyödyllinen treeni. Sillä Luckyhan on kokeissa tahtonu vähän kiihtyä noista laukauksista (sii, noh todella vähän, mutta kuiteski). Olihan siinä mahtava passiharjoittelua kerrakseen kans kera sorsapillityksen. Ja sekin on kova juttu Luckylle! Kun se on oppinut, että sorsapillitys saattaa tietää laukausta jonka johdosta on nouto. Metsästäjä kaverimme ei varmaankaan voi kuvitella miten tärkeitä nämä tämmöiset meille on..


 Mentiinhän me sitten mega suurelle ojalle, jonka ylitys on ihmiselle jos ei mahdoton, niin ainakin todella haastava, jopa koiralle.

 Jätin oman haulikkoni autoon, ja kaverimme meni passiin ojan reunalle tiheään kasvustoon. Siinä hetki sorsapillillä ränkytti, sillä kuultiin kyllä sorsien ääniä. Kesti jonkiaikaa, niin kysyin et kokeiltais Luckya ylösnostavana..Kaveri sanoi, että mikä ettei.

 Päästin Luckyn irti sanoen: ETSI! Ja niin lähti Lucky ojien reunoja fiksusti pärvötteleen! Olin oikein innoissani, sillä noin hienosti se ei ole ikinä ennen tehnyt!! Oikein katseli mua välillä, ja sanoin ETSI =) Ei siltä puolen löytynyt...Kunnes kaveri kutsui Luckyn viereensä istumaan ja alkoi ränkättää toiselle puolelle. Hetken päästä pyysin Luckyn mun luo, että sorsan noustessa se näkisi meidät ja siten lentäisi metsästäjän yli.  Ja kävi juuri niinkuin suunnittelin!
Pudotus! Ja juuri sen julmettoman syvä ojan toiselle puolelle!  Lähetin Luckyn sinne, se näki itse pudotuksen... Ei päässy ylös toisella rannalla!!! Se oikein huusi kun ei päässy! Lucky jolla kyllä on voimaa päästä paikasta mistä hyvänsä! Pyysin sen takas luoksi ja etsittiin 'parempaa' kohtaa. Lähetys uudestaan ja samalla kun Lucky lähti näin jäniksen loikkivan sielä toisella puolella!!! Ja ajettelin, että voi hemputti sentään,  lähde ny sieltä! Ja JUST kun Lucky pääsi sinne ylös,  niin se katos...huokaus. Mutta haistoihan Lucky toki sen, ja lähti ensin sitä hajua kohti, kunnes pillitin pysäytyksen ja ohjasin vasemmalle, ja niin vain totteli ja sen päälle paikallistamis vihelsin, ja niin se vain löysi sorsan =)
Lähti sitä tuomaan ja pelkäsin että kuinka leuat pysyis rentona kun niin vaikea nousu oli ylös! Kun koira voi kovassa ylösponnistelussa purra leuat yhteen... Oli se lintu vaan ehjä, kun Lucky sen niin YLPEÄSTI nouti mulle suoraan käteen  <3 Ihana Lucky <3

Päivä päättyi hyvin =)

Luckyn Lapsenlapsi PEPI tulliin menossa töihin =)

Löytyy Facebookin Tullikoirat sivuilla =)
https://www.facebook.com/Tullikoirat-628750523866031/?fref=nf

Oli näköjään suljettu/kielletty kopioimasta. 

Mutta käykääpä katsomassa <3 

Nome AVO luokkaan 2016 ilmoitettu

Jeh ilmoitettu nome kokeeseen !

Viime vuosi jäi starttaamatta itseltä, mun jalan kolmesta kohtaa katkeamisen takia.
The Kummitäti treenas pikkasen Luckyn kans viime vuonna , mut Lucky kokeessa The Kummitädin kanssa stressaantui (ehkä) ja murskas viimeisessä osiossa viimeisen lokin. Kummitäti kun on se kiva-täti eikä oo ennen vaatinut Luckylta suorituksia, niin sen luulen olevan se syy tuohon. Muutenhan koko koe meni loistavasti.



Nyt on sellanen tunne, että Lucky on kehittyny tekemisen kanssa ja kuuntelee enemmän. Onhan Lucky JO 6v vanha! Se haluaa tehdä töitä, ja se haluaa onnistua. Jotenkin se ihan oikeesti ITSE haluaa onnistua ja meidän yhteistyö  (talven kauhu treenien jälkeen ja Pohjanmaan Cupin helevetillisen kokemuksen jälkeen, hajut ja juoksut ja mitkä EVÖ) jälkeen on ollut kivaa. JA yksi hyvä juttu tähän kevääseen oli SE, että Ebba-labukkanarttu oli meillä hoidossa 2viikkoa, eli Lucky jotenkin tottui tyttöihin (toivottavasti).

Nyt on treenattu yli-uittoa, siten että palauttais vettä pitkin. Onnistuu <3
Vedestä luovutus ravistamatta ennen luovutusta: jotenkin ihme, sillä tekee sen itestään.
Seuraamista treenattiin THe Kummitädin  kans siten, että hän ampui ja heitti lintuja, ja minä vaadin Luckya seuraamaan. Tehtiin tuo polku mettässä noin 5 kertaa ja jo alkoi Lucky seuraamaan ja keskittyi heittoihin.

Vauhtia piisaa sekä lähetyksissä, että palautuksissa <3

Nyt vaan hallintajuttuja treenataan, muuten näyttää aika kivalta =)

Syksyn metsästykset 2/2 Hanhijahti

Tässä nyt aika paljon myöhempään kirjoittelen tuosta hanhijahdista, mutta kirjoittelempa
kuitenkin =) Senverran mukava muisto sekin on, vaikkakin yhtään hanhea ei tiputettu.

Olin niin innoissani kun mulle soitettiin, että kiinnostaisiko sinua hanhijahti. "No tottahan ny toki!
Koska mennään? " huudahdin innoissani.  " 30.10, on kyllä jo aika myöhäinen aika, mutta  toinen kaveri oli käynyt katsomassa, että kyllä niitä vielä on." sanoi soittaja. " Kiva, pääsen ulkoiluttamaan Benelliäni" ajattelin, sillä minulle tarjottiin päiväkortti mahdollisuutta.

Taas innokkaana pakkailin iltaa ennen ja oltiin sovittu, että treffipaikalla tavataan 5.20, hyvissä ajoin
ennen auringonnousua. Lucky täpisteli ympärillä tietäen mitä tulee tapahtumaan. Ei tullut edes yläkertaan nukkumaan, vaan jäi 'passiin' alakertaan, ettei vaan Mamma mene kamppeiden kanssa ilman häntä =D

Ajettiin peräkööriä pellolle passipaikan lähelle. Auton tunnistus merkiksi kerrottiin

olevan vanha ambulanssi. Olipa aika hassu tunne ajaa vanhan ambulanssin perässä, 

mielessä lauloin Ghostbusterssia =D 

Pelipaikalla!

Kaverit alkoi suunnitteleen hanhikuvien paikkoja,

tuulensuuntaa tarkasti havainnoiden.

Minä aloin Luckyn kans järkkään hyvää passipaikkaa meille. 

Upee aamu! Paras hetki päivästä! Kaikki on vielä uutta ja

jännitys kohoaa...

Kaikki valmiina ja istumaan hiljaa passipaikalle, 

kaffin paikka =)

Ja päivä  alkaa sarastaa..

Tuossa edesssä näkyy hanhikuvat asetettuina.

Luckya jänskättää, mutta istuu hiljaa.

Siirryttiin näkösuojan taakse.

Jännä kun yö taittuu aamuksi, niin tulee sellanen

jäinen hetki ja kosteus tiivistyy noihin heiniin, 

kunnes ne taas sulaa päivän noustessa.

Satoja, satoja joutsenia laskeutui ihan lähelle, 

lopetin laskemisen 300 jälkeen. Hanhia lensi,

mutta kaukana. Karmea kakafonia =D

Oli aikaa ottaa yksi selfie =D

Lucky toiveikkaana istui tikkana, ja odotti joka 

kerta kun joku lensi yli, että tapahtuis =)

Niin, yhtään hanhea ei tiputettu, mutta opettipa taas Luckya olemaan tunteja passissa.  Raikas ilma,

mukavaa seuraa, ja aivot narikkaan! Niin parasta! Ei muutaku paikallisen grilliin keskustelemaan aamupäivän 'tapahtumista' ja seuraavista jahti suunnitelmista.

Tämän päälle päätin käväistä kaupungissa ex työpaikallani työ asioissa, enkä yhtään ajatellut olevani jotenkin oudosti pukeutunut...

Ex työnantajani kiljahti (hän on nainen), että "Herranen aika mikä jahtinainen sieltä tulee"  ja samassa tajusin, että niinhän tosiaan =D Maastokamppeissa keskellä kaupunkia =D 

Syksyn 2015 metsästykset osa 1/2

Sorsastuksen mahtavan aloitusreissun jälkeen luulin, että se olisi ollut
meidän ainut tämän vuoden metsästysretki, sillä Hyvä Ystäväni ja opastajani
muutti keväällä Pohjoiseen. Vaan kävikin niin, että Hyvä Ystäväni 'linkitti'
minut ja hänen suht uuden metsästyskaverinsa (kutsukaamme häntä Niksuksi =)  ) yhteen =) Tämä kaveri on aloittanut metsästämisen 2 vuotta sitten ja hänellä ei ole koiraa, joten hänellekkin
olemme mukava 'lisä'. Hänellä on täälläpäin hyviä suhteita metsästyspaikoille, joten
se on meillekin todella kivaa; pääsemme Luckyn kanssa tekemään sitä mihin se on
luotu, ja mihin sitä on koulutettu,  talteenottamaan ammuttua pienriistaa! Eli molempien
intressit yhdessä toimimiseen =) Varovainen kysymys hänellä vielä oli josko lainaisin Luckya hänelle mukaan ilman minua, mutta sitä en tee. Jos kysymyksessä olisi koirien (ja mieluummin noutajien) kanssa toiminut, niin olisin jopa voinut. Mutta sitäkin olisi pitänyt tarkasti punnita. Koiran ohjaaminen kun ei ole tuosta noin vaan, ja varsinkin koiran jota käytetään kokeissa. Niksu ymmärsi asian samantein =)

Niksu otti minuun yhteyttä ja sovimme, että hän tulisi katsomaan kun
treenasimme Luckyn kanssa. Se kerta ei ollut mitenkään Luckyn bravuuria, vaan teki
töitä ikäänkuin toisella tassulla =/ Kun sitten juttelimme Niksun kans, niin hän sanoi ettei
hänelle ole mitään merkitystä miten se koira noutaa, kunhan noutaa =) Niin juuri! Niinhän
metsästäjä haluaa: riistan mahdollismman nopeasti talteen! NO, ja minä kun taas myös haluan
että koira tekee asiat oikein kun käymme metsästyskokeissa joissa arvostellaan koiran ja ohjaajan
yhteistyötä (tottelevaisuutta, kuuliaisuutta) ja sitä itsenäistä työskentelyä. Sainkin ed vikonloppuna kuulla eräältä kouluttajalta, ettei mikään muu koirarotu kuin noutaja toimi ohjaasta kaukana itsenäisesti hallittuna. Kaukana voi olla  vaikkapa 300m päässä...

Sitten alkoikin heti tapahtua: Niksu kysyi jo seuraavalla viikolla, että lähdettäiskö tulevana perjantaina sorsastamaan hänen sukunsa metsästysmaille aamulennolle. Ja tottahan ny toki! -oli vastaus samantein =) Eli koiranohjaajaksi tällä kertaa. Ja taas iltaa ennen kun aloin laittaa kamppeita kuntoon, niin Lucky hyöri ympärillä täpisten ;) Yritti joka kerta hypätä autoon kun vein sinne =D

Perjantai aamulla 6.15 oltiin sitten Luckyn kanssa hakemas Niksua. Ajettiin semmoset 50km.
Heti jo pimeessä kuutamossa näin, että paikka oli upea!

 Autolta oli tosi tallattu polku (näki, että siellä oltiin oltu aikalailla aiemminkin ;) ) passipaikalle, ja minä tämän kintun kanssa pärjäsin oikein hyvin.
Lucky käyttäytyi tosi siististi ja seurasi nätisti...se tiesi mitä oltiin menossa tekemään ja oli tikkana.

Niksulla ei ollut venettä käytössä, joten kuvien laitto tapahtui rannasta heittäen ja piti miettiä, et ne pitää saada sieltä poiskin. Kaffit, ja sitten istumaan. Siinä meni 3h eikä lintuja näkynyt missään...Niksu alkoi jo olla epätoivoinen. Ja JUST kun hän otti kaffimukin, niin näin kuinka ohi sujahti 4 lintua matalalla. Niin just...sehän on tosiasia, että aina tulee linnut kun ottaa kaffimukin käteen =D Höpöttelimme siinä sit hetken ja Niksu päätti vähän ajan päästä hiljaa hiipiä lintujen suuntaan. Me tulimme hiljaa perässä ja jätimme hyvän välimatkan, ettemme häiritse.
Ja samantein kaksi perättäistä laukausta veteen! Ja Niksu huusi, että Lucky saa noutaa...Lähetin Luckyn (Lucky näki ampumiset) ja se alkoi ensin pyöriä siinä ruutihajukohdassa (tuuli sivultapäin). Pyysin Luckyn pois ja Niksu pyysi, että siirtyisimme sinne  hänen ammuntakohdalle. Niin teimme ja siinä ne oli, n. 30m päässä. Linnut oli toisistaan n. 2m päässä.
Lucky lähti ku veturi ohjattuun suuntaan, pysäytin pillillä ja ohjasin oikealle. Niin hienosti Lucky totteli ja sitten jo näkikin ne itse. Mutta sitten tapahtui jotain mitä en olisi halunnut tapahtuvan: Lucky päättikin noutaa molemmat linnut samallakertaa! Yritin pillittää Luckya sen yhden kanssa heti samantein takas, mutta ei,,,se veti korvat kiinni ja nouti sen toisenkin! Olispa pitänyt ottaa kuva silloin! Linnut oli ristikkäin kauloistaan Luckyn suussa, niin että ne roikkui molemmin puolin suusta =D Kauniisti toi ne =) Ne oli taveja...Niksu oli aivan innoissaan ja sanoi, ettei ikinä lis ilman koiraa edes niitä ampunut, sillä hän sanoi ettei olisi itse niitä saanut  sieltä haettua, sillä tuo oli n. 0.5m syvää mutakkoa ja hankalaa muutenkin. No sen näki kyllä Luckystakin, että teki hyppimällä sen noudon loppumatkan. Raskasta maastoa. Olin YLPEÄ Luckysta <3 Good draeng!

Meidät oli kutsuttu Niksun Isovanhempien mökille kaffille. Ja voi mitkä tarjoilut! Ja niin iloisia siellä oltiin ja haluttiin kuulla kaikki yksityiskohdat ja varsinkin, että toimiko tuo koira ihan oikeesti =)
Niksun Paappa on metsästänyt yli 40v ja kertoi juttuja menneiltä vuosilta ja näytti video pätkiäkin kauriista heidän mökillään.
Oltiin Niksun kanssa sovittu, että saisin tuon toisen tavin ja hän ottaisi toisen. Paappa kyllä sanoi, että kyllä nuo molemmat kuuluisi koiralle.  Menivät sitten Paappansa kanssa perkaamaan linnut...
Niksu toi sitten pienen plastiikkapussin kanssa ja sanoi et nuo on teille.
Ajettiin kotiin ja höpöteltiin siinä koirista ja vaikka mistä metsästysjutuista. Oli kiva fiilis =)

Kun kotona sitten jo olin ehtiny laittaa pussin pakastimeen, tuli  Niksulta viesti et ne pitää vielä siivota ja että he laittoivat siihen sitten molemmat linnut =) OI =) Kiitin kovasti! Nyt saimme sille minun ampumalleni taville pikkasen lisä'seuraa' =) Ystävämme HuippuKokki, joka myös metsästää, on tulossa meille valmistamaan niistä jotain hyvää meille viikon päästä....onhan siinä sitten pikkasen enempi neljälle ku vain siinä minun yhdessä tavissa =D

Kotiin lähdössä...vielä tsekkailtiin maisemia, ja nähtiinkin sorsia vaikka kuinka!

UPEITA MAISEMIA!!!!