Käyn tässä itselleni nyt läpi asioita jotka on tapahtunut parin viikon sisällä tiivistäen ihan tuohon koeaamuun saakka. Ihan pakko selvittää itselle mitä on tapahtunu, ja oppia 'virheistä', koska seuraava startti tulee olemaan ens vuonna, ja siellä ei käy enään näin. PISTE.
( tulee taas paljon tekstiä...aika vaikeeta kirjoittaa nyt kun fiilis on nolla, mutta pakko purkaa ajatukset)
Tähän sopii myös sanonta: Ylpeys käy lankeamuksen edellä, sillä olen ollut ylpeä siitä, ettei Luckylla ole tähän saakka tullut nollia tai viivoja, mutta nyt se sitten tuli...viiiiiiiiva. Ja tulee se nollakin sieltä vielä joskus: Pessimisti ei pety, on toinen hyvä sanonta.
Lucky ekassa tämän vuoden kyyhkypassissa.
14.syyskuuta pääsimme ekan kerran kyyhkyjahtiin tänä vuonna. Lucky oli kyllä jo ollut sorsastuksen aloituksessa 20.8 Kummitätinsä ja -setänsä kanssa muutaman päivän, tosin ei ollut päässyt hommiin, joka sinänsä Luckyn kannalta on ollut hyvä= saanut istua passissa monta päivää tekemättä mitään. Sitäkun niin harvoin tulee tehtyä. Samoin kävi tuona 14. päivänäkin. Kolmantena tuntina passissa alkoi Lucky läähättää, vasta, ja yksi pieni inahdus tuli. Muuten meni hyvin, meni jopa maate välillä.
19.9 päästiin uudestaan kyyhkyjahtiin. Istui kyllä rauhassa, mutta tikkana. Pääsi noutamaan kaksi kyyhkyä, ja toisesta (haavakko) oli tiukka ote, josta huolestuin. Läähätys alkoi taas kolmantena tuntina...
Passi selfie =D
Luckyn ohjausta kyyhkylle. Lucky kuvassa käden 'alla'.
Lucky ja kaverina kiva labukkatypykkä kyyhkypassissa
ojan pohjalla.
Olen treenannut paljon linjaa viime aikoina, sillä yhtäkkiä tajusin, että linja joka on ollut vahva Luckylla aina ennen, olikin yhtäkkiä kokeissa (sekä keväällä, että syksyllä) osoittautunut ongelmaksi.
Ongelma ilmentyi vesiohjauksissa jotka oli n.60m ja n.100m. Lucky teki kokeissa täsmälleen samallalailla: eteni aluksi 2/3 osoittamaan suuntaa, kunnes päätti rantautua (mun kielloista huolimatta) ja suorittaa tehtävän itsenäisesti. Syksyn kokeessa sain Luckyn jopa pysähtymään ja istumaan rannalla (jonne siis itsepäisesti oli uinut), mutta lähti siitä sitten itsepäisesti, saatuaan vainun tuulesta, noutamaan linnun. Toisessa kokeessa oli pikkasen parannusta siinä mielessä, että palautti vettä pitkin. Mutta tuo ohjauksen loppupätkän itsenäinen suoritus pudotti palkintosijaa AVO 2. Tuomariakin harmitti, sillä tykkäsi Luckyn muista osasuorituksista paljon. Eli ykkönen olisi tullut muuten...
Lyhyessä päiväkirjassa onkin sitten selostuksia tuon ongelman ratkaisemiseksi tehtyjä treenejä.
Luckyn riistaluovutus 'ohjauksen' jälkeen
Närpiössä syksyn kokeessa.
Niin...olin ajatellut tekeväni niinkuin monet muutkin tekevät ennen koetta: viikko ennen koetta ei treenejä muuten kuin tottelevaisuutta. Lucky alkoi torstaina olla levoton ja tein sille 4.llä pallolla haun omaan pihaan pilkkopimeään. Ajattelin, etten heittele yhtään. Sai siinä käyttää tosissaan nenäänsä. Se oli kaikki mitä tein viikolla ennen koetta. Sillä 'kenraali' harjoituksissa riistoilla viikko sitten sunnuntaina Lucky oli kuin unelma! Olin onnellinen!!! Ajattelin, että nyt on kaikki niiiin hyvin kuin vaan olla ja voi! Ei muutaku kohti Pomarkun koetta jonne pääsimme vain sillä edellytyksellä, että olimme siellä talkoohommissa. Ilmoittautuneita oli 30 ja kokeeseen otetaan vain 15.
Lucky tapansa mukaan kun aloitimme vaunun pakkaamisen alkoi täpistä ja yritti hypätä autoon, eikä poistunut vaunusta, päästessään sinne livahtamaan, kun pakolla. Niin täpinöissä kun tajusi mitä on tapahtumassa...
Oltiin perillä Pomarkussa joskus yhdeksän mais. Kepo jäi laittaan vaunun kuntoon ja me Luckyn kans lenkille pimeeseen. Käyttäytyi todella rauhallisesti. Ajattelin edelleen, että tästä tulee hyvä.
Kepolla väsy, kun oli ajellu ristiin rastiin Suomessa työn puolesta, eikä jaksanu edes saunomaan. Minä vain piipahdin saunas ja sit nukkumaan. Yö meni hyvin...siis eka yö...Vieressä kohiseva koski oli kuin tuutulaulua =)
Lauantaina aikainen herätys ja Kepo kävi aamulenkin Luckyn kans. Minä varustauduin VOI luokan sihteeriksi. Ihan mahtava homma pitkästä aikaa saada sihteröidä VOI luokassa. Koepaikka oli n.20km päässä keskuspaikasta ja paikalla piti toimitsijoiden olla klo 7.30.Lucky jäi vaunuun ja Kepo lähti ALO luokkaan venemieheksi. Voi luokassa tuomarina oli sama joka tuomaroisi Luckyn Avossa seuraavana päivänä. Voi luokka meni todella nopsaan, sillä vain 2/13 sai palkinnon, muut valitettavasti
saivat joko nollan tai viivan.
Voi luokan ohjaus. Riista oli tuossa missä oli kaksi koivua lähellä toisiaan ja koira on pikkasen siitä vasemmalla. Häiriömarkki oli n. 30m ohjausriistasta.
Koe ei ollut minusta erityisen vaikea, mutta yliohjauksessa häiriömarkkeerauksen kanssa teetti ylitsepääsemättömiä vaikeuksia. Juu...näin siinä samalla mitä tulee tehdä kun treenaa. Koira josta tuli yhdistyksensä piirimestari Voi 2 palkinnolla suoritti ohjauksen huippu hienosti! Ja ohjauskin tapahtui hillitysti. Koira oli rauhallinen liikkeissään ja teki tasaisen varmasti hommat rauhallisen ohjaajan kanssa hyvässä yhteistyössä.
Koe oli ohi jo klo 13!
Pääsin siis vaunulle Luckyn luo hyvissä ajoin, ja tehtiin lenkki tutustuen kauniisiin maastoihin päivänvalossa ilman mitään treeniä. Päikkärit yhdessä...Toinen lenkki sit klo 17 jolloin mukana oli damit. Ihan snadit, ja lyhyillä matkoilla , 'kello'-treeni. Ja Lucky toimi rauhallisen varmasti hyvin kuunnellen ohjauksiani. Vitsit ku oli hyvä fiilis! Olin varma, että ykkönen napsahtaa <3
Alo luokka loppui klo 17 aikoihin.
Alkoi valmistautuminen Illallisiin, joista olin kuullut jo vuosien ajan. Kaikki jotka olivat tuolla olleet Illallisilla olivat kehuneet Pomarkkua =) Saunottiin nopsaan. Pöydät oli koristeltu kauniisti pöytäliinoin ja luonnonkoristein. Alkuun tarjottiin heti snapsit ja laulettiin Raumalainen juomalaulu yhdessä =) Kerrassaan mukavaa! Maineensa veroinen Illallinen! Hirven ja peuran käristystä muussin kera joka huudeltiin puna- ja valkoviinillä. Onneksemme osasimme kerrankin lähteä ajoissa nukkumaan, jo klo 23. Pikkulenkki Luckyn kans, eikä mitään hermoilua vieläkään...
Yö oli tosi levoton! Lucky herätteli klo 3 aikaan kaikin tavoin...Ihmettelin jo silloin...Olin tuonut lokin auton katolle aamua varten, olisko se sitten vaivannu Luckya, joka oli kuunnellut ampumisia vaunusta päivän ajan? Koska mitään muuta hätää ei sillä ollut...
Väsyksisssä herättiin taas aikaisin. Kepo teki aamulenkin, eikä ollut huomannut Luckysta mitään hermoilua.
Ilmoittautumisen ja aamupalan jälkeen lähdin Luckyn ja Lokin (heh) kans lenkille rantaan. Lucky teutaroi hihnas... Kävi kuumana. Lokki oli jännittävä. Vesinoudot meni oikein loistavasti ja palautukset suoraan käteen 5m rannasta, vaikka aavistelin sen pudottavan rantaviivaan ravistellakseen kylmää vettä turkistaan. Vaan ei ollu kiire ravisteluun =) Sensijaan kuumana kävi kun sai noutaa maasta. En heittänyt kertaakaan, vaan vietiin yhdessä rauhassa, kuten aina ennenkin ennen koetta oltiin tehty. Mutta mietin, olisko pitäny tehdä noutoja enemmän kuin nuo 4kertaa maasta? Hmmm...itse ajattelin silloin, että oli hyvä lopettaa, että virtaa jäisi kokeeseen kivasti. Pelkäsin kuumentavani Luckya...
Kun tulimme autolla Lucky hyppäs auton kalteria vasten täysillä! Ikinä ennen se ei ole tehnyt tuollaista! Näki, että otti kipeetä kuonoon...mutta kiire kiire oli autoon!
Koepaikalle oli n.3km. Jätin Luckyn autoon ja lähdettiin katsomaan kolmea ekaa starttia. Meillä oli starttinumero 17 ja eka starttaaja oli nro 14. Väliin tuli vielä yksi, joten aikaa oli hyvin. Koe oli oikein helppo ja mukava mielestäni! Tosin hakualue oli ihan kiinni ykkösmarkkeeraus linjaan ja yksi koira nouti 5m päästä kanin ensiksi ennenkuin lähti markeeraukselle. Seuraavaksi siirryttiin ohjauspaikalle n.15m päähän. Laukaus tuli siirryttäessä ja noin 4m päästä rannasta. Ohjauslokki oli kauimmaisessa löysähkössä kaislatuppaassa. Molemmin puolin linjaa oli tiiviimmät kaislikot. Seuraavaksi oli kakkosmarkkeeraukset linjassa siten, että kauimmainen heitettiin eka tuppaan taakse, ja toinen tuli avoveteen kahden tuppaan väliin vesiohjauksen viereen. Riistoina markkeerauksissa oli tavi ja lokki. Sitten siirryttiin 4m ja oli hakualue lähetyspaikka. Riistoina haussa oli kani, fasaani, koskelo, 2lokkia.
Vesilinnut oli vedessä kaislikossa n. 25m päässä. Ja fasaani ja kani oli maissa. Kaikki riistat oli tuttuja Luckylle.
Koe alkaa...
Hain Luckyn autosta. Ihan kuumana oli jo sielä! Kävelin eestaas tiellä ensin ennenku mentiin maastoon. Oli pakko ottaa siinä Luckya hanskaan, mutta ei tuntunu auttavan...Koepaikalle oli n. 400m.
Matka odotuskyltille oli järkyttävää takkuamista! Lucky syöksyi eteenpäin ja minä nappasin hihnasta ja käskin seurata, vaan ei...ihan järjetön kuumuus oli vieny Luckyn järjen! Odotuspaikalla jopa vingahteli silloin tällöin kun kuuli laukauksia. Silloin jo olis pitäny tajuta olla starttaamatta! Vaan en tajunnut!
Kun tuli huuto 'SEURAAVA' oli Lucky jo ihan atomeissa... Siirtymä koepaikalle oli ihan hirveetä vetämistä!
Tuomarin käskystä kun otin hihnan pois Luckylta, se oikein teutaroi itsensä siitä irti! Kepo oli videoinu alun...Olin varma, että Lucky karkais jo tuossa vaiheessa. Vaan pysyi paikalla.
Tuomari sanoi, ettei anna erityistä lupaa lähettää vaan sai ite päättää koska lähetti. Pikkusen pidätin lähetystä, sillä ajattelin sillä näyttäväni tuomarille ettei paikalla pysymisen kanssa ole ongelmia. Eikä ole ollutkaan kuin pentuna viimeks. Lucky lähti ku mylvästi kohti varista, vaan eipä löytäny ja lähti paikalta kauemmas!Tuuli tuli hakualueen suunnalta... Siinä vaiheessa jo tiesin sen lähteneen hakualueelle. Ja niin vaan toi fasaanin mulle kauniisti ja tyytyväisen oloisena käteen. Eli ykkönen paloi jo siinä vaihees...
Siirryttiin ohajuspaikalle. JÄRRRKYTTÄVÄÄ edistämistä koko ajan! Oli kovan työn takana, että se edes jotenkuten pysyi hanskassa! Siis MITÄ!!! Luckylla kun seuraaminen on ollut nyt niin upeeta ja varmaa viime aikoina! Mun sydän meinas räjähtää!!! Teki jo siinä vaihees mieli keskeyttää, vaan päätin katsoa ohjauksen ja jos se olis menny hyvin, olisin jatkanut, vaikka tiesin jo olleeni vain kolmosessa kiinni.
Lucky kuumana tuli sivulleni...Lähettäessä näin hillittömän palon sen silmissä! Yritin taktikoida liikaa...lähetin sen tarkoituksenani ohjata se kaislikkoreunaa pitkin ulospäin. Vaan Luckyhan alkoi pomppia ku hullu kaislikossa!!! Tuomari pyysi mua ottamaan Lucky hallintaani ja sain uudelleen lähetysluvan, mutta Lucky EI EDES TULLUT KUTSUSTA POIS !!!! Ei HEMPUTIN HEMPUTTI!!! SIIS MITÄ??? Ei tullut luoksekutsu pillistä luokse???? Ja sekun ei todellakaan ole ollut KOSKAAN ongelma!!! Ei KOSKAAN!!! Aikani siinä hemmetisti pillittäen se sitten alkoi valua luokseni!!! Lähetin uudestaan...vaan EI!!!! Se päätti rynnätä vasemmalla puolella olevan kaislatuppaalle!!! Ja hyppi ku hullu sielllä! Kutsuin pois, ja nyt se jopa kuunteli, ja KÄTTELIN TUOMARIN, että 'kiitos, tämä oli tässä!' Sanoin kaikille ääneen, että en misssään nimessä voinut antaa Luckylle mahdollisuutta palkintoon=riistaan. Niin APINA SE OLI!!!!
Tää oli kyllä pohjanoteerauksista pohjimmainen!!!!
Kun olin kytkenyt Luckyn, se tuijotti mua aivan IHMEISSÄÄN: Miksi, MIKSI Mamma en saanut noutaa enään!!! Oikein näki kuinka ymmällään se oli! Tuomari oli kanssani samaa mieltä, että koe ei olisi voinut jatkua enään, ja että tein oikein kun keskeytin sen itse. Todennäköisesti sadaosasekuntia ennen häntä...VOI MIKÄ JÄRKKY TAPAUS!!!!!!Sanoin siinä myös, että NYT todellakin tiedän sen kirkkaan tunteen kun ohjaaja päättää itse keskeyttää kokeen! Ennen tätä olin aina ihmetellyt, että miten ja miksi muut ohjaajat osaavat keskeyttää kokeen. Ei ollut mitään epäselvää...ei...ei niin mitään.
Tuomaria nauratti kun jäin odottamaan koeselostusta. Hän kun ajatteli etten sitä misssään nimessä haluaisi muistokseni. Vaan KYLLÄ. Haluan sen muistutukseksi tästäkin kamalasta kokemuksesta, että NYT tämmöinen homma EI vetele enään!
Pakattiin auto ja Muumivaunu ja startattiin kotia kohti....Matkalla pysähtyessämme annoin Luckylle vettä ja se heittäytyi selälleen häkissä, vaikka minkäänmoista kiukkua tuon kokeen jälkeen en sille osoittanu..olin vaan ihan kuin se olisi ollut täysin ilmaa! Niin inhotti koko otus! Ja olin pettynyt suuuuuresti! Tiesi kyllä miten oli mut saanut pettyneeksi, ei se tyhmä oo...
Kotiin tullessamme, ei meinannut tulla ulos autosta, ei milllään. Piti mun se hihnan kanssa hakea ja lähti heti kellariin kyyristellen ja häntää roikottaen, enkä silloinkaan ollut vihainen. Vaan päättäväinen mutta rauhallinen. Se ei edes syönyt illalla...Nukkui kuin tukki...
(kuvia ei sattuneesta syystä enään tullut otettua tähän loppuun...)
TÄSTÄ TAAS JATKETAAN! Periksi ei anneta sanoo PohjalaisAkka! Mutta harmittaa vietävästi, että näin kävi, sillä starttaan vain jos on mahdollisuus saada YKKÖNEN!
Tänä vuonna siis vain kolme starttia, ekasta hyvä 3, ja toisesta erittäin hyvä 2....ja nyt VIIVA!
Närpiön syksyn kokeesta...
No comments:
Post a Comment